sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Elämäni ensimmäiset holarit jo tosi lähellä! Lammiharju DGP - Urjala

Perjantaina jo sovittiin kaverin kanssa, että lauantaina lähetään jonnekkin viskoon. Piti mennä Kylmäkoskelle, mutta koska vettä sato koko pe-la välisen yön, ni ajatus mutaleikeistä ei houkuttanu.

Lähettiinki Urjalaan Lamminharju DiscGolfParkiin kiertää pelkkää "etuysiä" menemättä mettän puolelle ollenkaa.

Kierroksia kerty yhteensä neljä, joista yks pelattiin siten että heitettiin kaks avausta ja sai sitte päättää kummasta jatko. Toi kierros olikin tottakai paras ja päätty mun osalta nollille. Muuten normikiarroksista, eli niistä mitkä lasketaan, oli +3 paras. Oon ihan tyytyväinen.

Ja kuten otsikko kertoo, ni oli parikin holaria ihan p*rkeleen lähellä! Frisbeegolfradat.fi:ssä on kyseisiä väyliä kuvailtu näin:







Väylä 5
Pituus 59 metriä. Par 3
Viides väylä heitetään pienen hiekkamontun yli. Montun pohjalta korille pääsy onnistuu, mutta pitkät heitot saattavat kostautua pahasti. Korin takapuolta ympäröi mänty rämeikkö joka tekee puttaamisesta haasteellisen. Korin vasemmalla puolella alkaa erittäin jyrkkä alamäki, jonka pohjalta tulee vaikea heitto takaisin korille. Onnistunut avaus löytyy rinteestä korin edestä, josta puttaus on helppoa.









Väylä 18
Pituus 52 metriä. Par 3
Ylhäältä alas heitettävällä väylällä ahtaan männikön jälkeen aukeaa tilaa kiekolle koria lähestyttäessä. Pitkäksi menneet heitot löytyvät korin takaa ryteiköstä, joka tekee puttaamisen vaikeksi. Muualla tilaa löytyy reilusti.




















Ei kyl jääny sinänsä harmittaan, että kumpikaan ei osunu, sillä holaripullona mulla on kasikymppistä mustaa absinthea. ;D Mutta oli kyllä siistiä ku olivat edes lähellä ja vielä tosi lähellä! Molemmat oli karvan verran liian korkeita heittoja, eli siis korit oli vaa liia matalalla... 

Muuta huomioitavaa Lammiharjusta: Noi ensimmäisten väylien korkeuserot on kyllä mahtavat ja muutenki rata on hyvässä kunnossa, eikä tuottanu yhtää tuskaa vesikelin jälkee mennä sinne. Jalkareeninki voi jättää välii ku tarpoo upottavassa hiekassa kymmeniä metrejä ylös alas.

Tässä vielä muistakin väylistä kuvia:


Väylä 1.
Väylä 2.

Väylä 3. Puuskuttaa jo kattominenki.

Väylä 4

Väylä 6.

Väylä 8.
Väylä 7.
Väylä 7 alhaalta kuvattuna.













































































Eikä mun viikonlopun heittelyt (tai muutkaan urheilut) suinkaan siinä ollu. Tänään oli viä viikkokisat jumppaluistelun päätteeks Lempäälän tutkatalolla (kts. aikaisempi Tutkatalon esittely). Sijotuin jälleen "yllätys yllätys" toisiks viimeseks. Osallistujiakin oli vaan kymmenen ja ainoona naisena jälleen kerran. Kisois 8 väylää ja 3 kierrosta.



-Sanna-

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti